Tunnisteet

Sisällön tarjoaa Blogger.
torstai 30. heinäkuuta 2015

Juustoöverit kalasopalla

Vielä noin vuosi sitten en syönyt kalaa. Yhtään. Missään muodossa. Selityksenä tähän tarjoan aina kotona ollutta ylitarjontaa kalaruuista isäni ylitsevuotavan runsaan kalastusharrastuksen takia, mutta tosellisuudessa en oikein pitänyt kalan mausta. Niinpä lähes koko elämäni olen vältellyt kalaruokia, kunnes noin vuosi sitten päätin tutustuttuammme Anton & Antonin ruokakassipalveluun yrittää taas totuttaa itseäni vesiniljakkeisiin.

Sittemmin lohesta onkin sitten tullut vahva suosikki proteiinin lähteiden joukossa. Yksi suurimmista suosikeistani onkin lohikeitto (mikä on hieman ironista: kalakeitto oli vielä jokin aika sitten ehkä suurin inhokkiruokani) ja sitä onkin tullut valmistettua jokusen kerran. Nyt kesäloman kunniaksi päätimme vetää tämän herkun ihan överiksi, kun kerran kaapissa roikkui edellisestä ruuasta ylijäämänä puolikas kylmäsavulohen file.



(todella) juustoinen kylmäsavulohikeitto

750g peruna-keittojuuressekoitusta
200g kylmäsavulohta
7,5dl vettä
2,5dl sipulikermaa
1/3 paketti viherpippurikoskenlaskijaa
1 sitruunan kuori raastettuna
1/2 sitruunan mehu
Pippuria
1,5 kasvisliemikuutio

Vesi kattilaan, mukaan liemikuutiot ja pippurit. Yleensä kaikissa keitto-ohjeissa sanotaan, että 3-5 pippuria ja ne lisätään vasta lopoumetreillä. Meillä ei, eli runsaasti (10-15) pipouria ja hti ensimetreillä joukkoon, kerkiää sitten makukin vähän irtoamaan.

Kun vesi kiehuu, lisäillään kasvikset. Keitellään kasviksia 10 minuuttia.

Lisätään juusto, kannattaa repiä juustoa vähän pienemmiksi paloiksi. Lisätään myös sitruunan kuori ja lohet. Keitellään taas 5 minuuttia.

Lisäillään kerma ja sitruunan mehu. Kuumennetaan kiehuvaksi.

Kaveriksi voikin sitten tehdä näkkileipää (sitä pientä pyöreää), jonka päällä vaikkapa kylmäsavuhevosta. Soppaan voi halutessaan ripotella päälle hieman aromisuolaa.
perjantai 11. tammikuuta 2013

Munakastäytteiset paprikarenkaat

Tuossa pari päivää sitten mietiskelin päivän ruokavaihtoehtoja ja eräs tuttavani antoikin internetissä ääneen asiaa ajateltuani varsin mielenkiintoisen idean: leikkaa paprikasta renkaita ja paista pannulla renkaan sisälle kananmuna. Ideaa piti kuitenkin tietenkin vähän jatkojalostaa ja päätinkin muokata reseptiä niin, että täytteeksi tulisi eräänlainen munakas.

Siispä kauppaan ja mukaan peru munakkaan tarpeita: kananmunia, juustoa, salamisuikaleita, yms. Munakashan on vähän kuin pizza: sen täytteeksi käy suunnilleen ihan kaikki. Valmistaminen on suht nopeaa, mutta itse paistamisvaiheessa tuli hyvin pian selväksi, että täytettä on tarkoitukseen aivan liikaa eikä munakasta saa paistettua kypsäksi pannulla ennen kuin pohja on palanut ihan mustaksi. Siispä loppukypsennys pohjan paistuttua nestetiiviiksi kannattaakin tehdä uunissa.




Munakastäytteiset paprikarenkaat
(4 kpl)

2 paprikaa

2 kananmunaa
1 dl maitoa
1 dl jauhoja
juustoa
salamisuikaleita
miniluumutomaatteja

Riko kananmunat kulhoon, lisää maito ja jauhot. Mausta mielesi mukaan (minulla tällä kertaa mausteina oreganoa, mustapippuria ja savustettua paprikaa) ja vatkaa tasaiseksi. Lisää joukkoon salamisuikaleet, kuutioitu juusto ja pilkotut tomaatit. Täytteiden määrä riippuu ihan sinusta itsestäsi, itse tykkään että täytteitä on runsaasti. Salamikuutioita tuli ehkäpä siksi lähemmäs 100g, juustoa pieneksi kuutioituna n. 50g ja miniluumutomaatteja pilkottuna pienehköiksi kuutioiksi 6 kpl.

Leikkaa paprikoista päädyt pois ja poista sisukset Leikkaa jäljelle jäänyt rengas kahtia kahdeksi pienemmäksi renkaaksi. Paprikan päädyt voit käyttää vaikkapa oheiseen salaattiin. Ole leikkaamisen kanssa tarkkana, että leikkauspinnasta tulee mahdollisimman suora tai paprika ei pidä paistovaiheessa täytettä sisällään. Lisää renkaat kuumalle ja öljytylle paistinpannulle. Kaada taikinaa renkaiden sisälle. Paista matalalla lämmöllä n. 5 min tai kunnes pohjasta on tullut pitävä (tiedän, ei parane mennä kokeilemaan, sillä jos pohja ei ole pitävä, testaaminen pilaa annoksen). Kun pohasta on tullut pitävä, siirrä paprikat uuninpellille ja paista uunissa 200:ssa asteessa 10-15 minuuttia, tai kun taikina on hyytynyt kokonaan. Ripottele pinnalle vielä vähän oreganoa ja tarjoile salaatin kanssa.
lauantai 8. joulukuuta 2012

Viikonlopun kiireetön ankankoipipata talvivihanneksilla

Lunta on satanut jo melkoiset kinokset täällä Helsingissä ja mikä olisikaan mieltälämmittävämpää, kuin pataruoka? Viikonloppuisin voi helposti käyttää ruoan laittoonkin enemmän aikaa kuin arkena ja me päätimme myös samalla kokeilla meille uutta raaka-ainetta ruoan laitossa; ankkaa. Seuraavasta reseptistä riittää mukavasti kahdelle hengelle.

2 sulatettua ankankoipireittä (näitä saa ajoittain myös Lidl:in pakastealtaasta)
2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
1 rkl voita
4 perunaa (esim. Nicola)
1/2 fenkoli
2 porkkanaa
200 g lanttua
3 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
5 timjaminoksaa
1 laakerinlehti
6-10 maustepippuria
5 dl vasikan- tai lintulientä (fondista tai liemikuutiosta)
1 dl kuivahkoa valkoviiniä

Laita uuni lämpeämään 150 asteeseen. Hiero 1 tl suolaa mustapippuri ankankoipien molemmille puolille. Lämmitä voi paistinpannussa. Ruskista koipia molemmin puolin noin 5 min ja nosta sitten lautaselle odottamaan. 

Kuori perunat ja leikkaa ne fenkolin kanssa lohkoiksi. Kuori porkkanat ja lanttu. Leikkaa ne 5 cm:n tangoiksi. Kuori salottisipulit. Lado perunat, fenkoli, porkkana, salottisipuli ja lanttu kannelliseen pataan. Ripottele 1 tl suolaa päälle ja sekoita kasvikset. Kuori ja litistä valkosipulinkynnet veitsen lappeella ja lisää pataan. Nosta ankankoivet päällimmäiseksi. Sido timjaminoksat paistilangalla kimpuksi. Pane yrtttikimppu, laakerinlehti ja maustepippurit pataan. Kaada liemi ja viini päälle. Nosta kansi päälle ja kypsennä uunissa noin 2 tuntia. Ota kansi pois ja pidä pataa uunissa vielä 15 min. 

Kuvan ankankoipipata valmiina siirtymään uunin lämpöön.


Maksaa venetsialaiseen tapaan

Maksa maistuu sekä minulle että Mikolle. Tässä yksi resepti jaettavaksi maksanystävien kanssa. :)

500 g naudanmaksaa
2 sipulia
1 dl hienonnettua persiljaa
2 rkl voita
3 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa
mustapippuria myllystä
1 1/2 dl valkoviiniä
1 rkl lihafondia
10 salvianlehteä

Poista maksasta kalvot ja leikkaa se ohuiksi, melko pieniksi viipaleiksi. Kuori ja viipaloi sipulit. Hienonna persilja. Sulata voi pannussa, lisää öljy. Hauduta sipuli pannussa kullankeltaiseksi. Lisää persilja ja sekoita. Nosta pannu hetkeksi levyltä ja työnnä sipuli-persiljaseos pannun toiselle reunalle.

Laita paistinpannu takaisin kuumalle levylle ja lisää maksaviipaleet pannuun. Ruskista ne nopeasti molemmin puolin siten, että vain pintaa saa värin. Mausta maksa suolalla ja pippurilla. Lisää valkoviini ja lihafondi pannuun, sekoita. Anna maksan kypsyä pari minuuttia. Hienonna salvianlehdet ja lisää ne pannuun. Tarjoa maksa heti perunan, pastan tai polentan kanssa.


torstai 29. marraskuuta 2012

Mielenvikaista miehistelyruokaa

Aina välillä Tanjalla on erinäisiä työpaikan illanviettoja ja jostain syystä minulle on vakiintunut tapa aina näinä päivinä tehdä itselleni päivälliseksi lihapiirakkapohjainen mättösafka. Mistään varsinaisesta keittiötaidonnäytteestähän tässä ei ole kysymys, vaan ainoastaan rehellisestä einessafkan yliannostuksesta. Eilen sitten taas oli sellainen ilta, Tanja oli Hurjaruuthin talvisirkusta katsomassa Kaapelilla ja salilta palatessani hirvittävän nälän saattelemana päädyin taas jälleen kerran mättösapuskaan. Takuuvarman mikroruuan valmistamisen jälkeen otin piirakasta kuvan ja latasin sen Facebookkiin. Kuva oli varsinainen instant-menestys ja kommentteja ja tykkäämisiä sateli niin ystäviltä kuin vähän oudommiltakin sukulaisia unohtamatta. Siispä tässä nyt tuo varsin eeppinen välipala, joka vie nälän isommaltakin karjulta.

The High and Mighty, eli 7:n nakin ihme

1 iso lihapiirakka
paketillinen nakkeja
juustoa (mielellään useampaa kuin yhtä)
kastikkeita ja ketsuppia

Tuskimpa tämän valmistus kauheasti vaatii ohjeistusta. Halkaise/avaa lihapiirakka, lisää sisään niin monta nakkia, kun vaan saat suinkin siellä pysymään. Nakkien päälle reilu annos juustoa (itselläni tässä piirakassa oli noin 50g Valio Finlandiaa ja 50g Valio Luostaria). Loput nakit, mitä et saa mahtumaan piirakkaan sisälle, voi jättää kaveriksi vierelle. Koko komeus mikroaaltouuniin, lämmitä kuumaksi. Minulta meni n. 3 minuuttia tämän möhkäleen kuumentamiseksi. Avaa piirakka, lisää väliin erilaisia kastikkeita, tässä versiossa välissä on Siipiweikkojen Hot Wings kastiketta sekä hampurilaiskastiketta. Piirakka kiinni, ketsuppia (ja mahdollisesti sinappia) päälle ja lapioi naamaan. Tämän jälkeen on suositeltavaa oikaista vaikkapa sohvalle tasottelemaan ähkyä.

Väliinhän voi vielä laittaa esimerkiksi pekonia ja muuta kaikkea sydän- ja verisuonitauteja tukevia herkkuja. Kermavaahdosta suosittelisin kuitenkin pidättymään.

Kylkiäisenä tämän kanssa menee vaikkapa salaatti, mutta se ei tee piirakasta yhtään sen kevyempää. Minullakin oli salaatti (ihan oikeasti), vaikka sitä kuvassa ei olekkaan.

Ja tässä se itse kuva:

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Ravintolapäivä

  Vaikka Tanja onkin tässä taistellut varsin ikävän angiinan kourissa, päätimme kuitenkin lähteä lauantaina katsomaan, mistä tässä ravintolapäivävillityksessä on oikein kyse. Samalla oli tarkoitus hoitaa vähän muitakin asioita, joihin sisältyi mm. moottoripyörän pesua. Valitsimmekin muutamia ravintoloita jo ennakkoon kartalta ja lähdimme liikenteeseen heti aamusta.

Ensimmäinen kohteemme oli Herttoniemen metroasema ja Metron Munkki ja Herkku niminen myyntikoju. Olimme kuitenkin ilmeisesti hieman liian ajoissa liikenteessä ja kyseistä kojua ei ollutkaan paikanpäällä jo heti kymmenen nurkilla. Päätimme siis jatkaa matkaa.

Koska päivän muu ohjelma suuntasi kulkuamme kohti Konalaa, päädyimme seuraavaksi Munkkivuoressa sijaitsevalle Helsingin ranskalais-suomalaiselle koululle, jossa tuottonsa luokkaretkirahastoa yhdelle koulun luokista kerrytti Crêperie de Bourges. Tarjolla oli perusranskalaisia herkkuja, joista päädyimme valitsemaan crêpit, minulle makean ja Tanjalle suolaisen. Paistaminen tapahtui koulun takapihalla. Makean version sainkin nopeasti, mutta suolaista versioa Tanja joutui odottelemaan hieman. Makeaan versioon valitsin täytteeksi banaania ja kanstanjahilloa, suolaiseen Tanja valitsi täytteeksi pinaattia, fetaa ja sipulia. Varsin maukkaitten crêpien jälkeen lähdimme taas liikeelle tarkoituksenamme löytää toinen Munkkivuoressa sijaitseva ravintola, Muusan lasten herkkupiste (HEI, kuka voisi vastustaa hodaria aamupalaksi?!), mutta parhaista yrityksistämme huolimatta emme paikantaneet ravintolaa mistään. Siispä taas auton rattiin ja nokka kohti seuraavaa etappia.

Ravintolapäivälle on saatavilla kätevä applikaatio suunnilleen kaikille älypuhelinalustoille ja sen avulla  paikansimmekin seuraavan kohteen: Munkkiniemessä tarjoili partiolippukunta Kirisiskojen ja Mustien Veljien Makkarabaari perusmeiningillä grillattua makkaraa. Vaihtoehtoina oli perus grillimakkara, joskin kyseessä oli Eetvartti eikä mikään Camping, Bratwurst, jonka kylkiäisenä sai makkaran etnisen alkuperän mukaisesti hapankaalia, sekä mustaa makkaraa puolukkahillon kera. Vaikka entisenä Tamperelaisina musta kiinnostikin kovasti, päädyimme kuitenkin grillimakkaraan. Kävimme myös samalla tutustumassa partiolaisten myyjäisiin ja ostimmekin arvat. Arpaonni ei kuitenkaan suosinut tällä(kään) kertaa, ja poistuimme mukanamme vain muisto chilisinapilla voidellusta Eetvartista.

Saatuamme aamupalan hoidettua olikin vuorossa päivän moottoripyörätoiminnot, mihin liittyi hieman shoppailua motonetissä, browsailua Hanxilla ja pyörän pesemistä siellä, missä se on ehdottomasti kielletty. Kun punainen opelukoneelta kuulostava mopedi oli hinkattu puhtaaksi, pääsimme taas jatkamaan matkaa kohti seuraavia ravintoloita. Ravintolapäiväapplikaatio näytti meille suunnaksi Alppilan, jossa muutamia ravintoloita olikin sopivasti vieri vieressä.

 
Porvoonkadulla, siis kirjaimellisesti kadulla, oli pieni katukeittiö nimeltään Auki O. jossa isoissa padoissa valmistui gulassia. Pysäköimme auton sen viereen, mutta päätimme kuitenkin ohittaa ravintolan ostamatta mitään. Olimme nimittäin juuri bonganneet jotain paljon mielenkiintoisemmalta kuulostavaa: Sturenkatu 12:sta sijaistsevassa Kumppanuustalo Hannassa paikallisen Meidän asiamme - Mary oli pystyttänyt Mary's Cantina nimisen meksikolaista ruokaa tarjoilevan ravintolan. Kuvaus lupaili myös valokuvanäyttelyä, elävää musiikkia ja Tortilla El Diablo haasteen, jonka syöjä saisi rahansa takaisin sekä diplomin kyseisen tortillan syömisestä. Popupiksi isohko ravintola olikin lähes täynnä paikalle saavuttuamme ja valittuamme ruokamme (Tanjalle Chli con carne tortillalla, minulle nachoilla) jouduimmekin odottelemaan tovin, että pääsimme istumaan. Viihteenä saimme seurata vierestä tuon haastetortillan syömistä, joka sujuikin varsin mallikkaasti ja voitokkaasti haasteen vastaanottaneelta mieheltä. Elävää musiikkia soi viereissä tilassa, mutta päätimme jatkaa matkaa.

Vesilinnakadulta löytyikin seuraava kohteemme: Kakkuravintola-RR oli avattu pienehköön mutta varsin kodikkaaseen kerrostaloyksiöön. Nuorehkoja naishenkilöitä parveili lauma kakkuja kauppaamassa, joista tosin yksi osoittautui varsinaiseksi leipuriksi. Kakkuja oli tarjolla useita ja niitä oli kuulemma hartaudella leivottu jo tiistaista asti. Kyseisellä ravintolalla oli myös varsin oivaltava konsepti: jokaisen kakunpalan mukana sai reseptin kyseiseen kakkuun. Tanja valitsi Lumipallokakun, minä taas puolestani Syyskakun. Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä nyt mainita, etten muista koska olisin viimen saanut näin hyvää kakkua. Maistoin myös tuota Tanjan valintaa ja varsin maukasta oli sekin. Kyseisen ravintolan pitäjällä on myös blogi, jossa näyttää pikaisella vikaisulla olevan reilu annos kaikkea, mikä saa sinut kuolemaan nuorena veritulppaan tai muuhun vastaavaan elintasotautiin. Blogi löytyy osoitteesta http://www.bakingsunday.blogspot.fi/

Kotiinpaluumatkalla annoimme vielä Metron Munkki ja Herkulle toisen mahdollisuuden ja tällä kertaa tärppäsi. Kylmissään olevan näköinen tyttönen myi saippuaa ja leivonnaisia metroaseman ovella. Valitsimme mukaamme makkara-rucola piirakan sekä minulle munkin, jota olin koko päivän odottanut. Munkkirinkilä ja piirakka saivat kuitenkin odotella aamuun asti syöjäänsä, keikkakiireiden takia kun vietin illan ja yön poissa kotoa. Aamupalalla maistui kuitenkin varsin maukas piirakka sekä jo vähän kuivunut eilinen munkki.

--

Jo ensimmäisen ravintolapäivän myötä syntyi haave oman popup ravintolan pystyttämisestä. Ikäväksemme ravintolapäivät ovat vain osuneet aina niin, ettei sellaisen pystyttäminen ole ollut mahdollista. Mutta mikäli vaan ensi kesänä aikataulut sen sallivat, pitää tällaisen ravintolan pystyttämistä ehdottomasti kokeilla. Muutamia ideoitakin on tässä konseptin osalta tullut, viimeisimpänä ideana syntyi ajatus sarjakuvamaisesta sitruunamehua (eng. lemonade) ja jokin aika sitten löytämäni reseptin mukaisia sitruunakeksejä kauppaavasta tienvarsikojusta. Muitakin ideoita toki on tullut, katsotaan nyt, mikä niistä päätyy toteutukseen.
sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Perus kanankoipia ja herkkuriisiä

Tällä kertaa vuorossa on äärimmäisen simppeli ja halpa perusruoka, jonka valmistuksessa saadaan pienellä jipolla aikaiseksi varsin eeppisen herkullinen riisi samaan aikaan, kun kana kypsyy. Resepti on lähtöisin äidiltäni, joka onkin kanaa laittanut tällä tavalla niin kauan kuin vain suinkin jaksan muistaa.

Kanaa ja riisiä uunissa

1 paketti marinoituja kanankoipia (3-4 kpl)
3 dl riisiä
4-5 dl vettä

Ota käyttöön kannellinen, iso lasivuoka. Esimerkiksi Pyrexin reilun kokoinen. Laita riisi vuokaan pohjalle ja asettele kanankoivet riisin päälle. Kaada kanojen rasiasta marinadin jämät ja jos haluat oikein herkutella, niin kaadat päälle vielä vaikkapa hot wings kastiketta oman maun mukaan. Lisää astiaan vielä vesi joukkoon ja laita kansi päälle. Kypsennä 175 asteisessa uunissa tunnin ajan. Ja tadaa! Eeppisesti maustettu riisi on valmistunut ekstramurean kanan kanssa!

Todella simppeliä ja vaivatonta arkiruokaa, maistuu vaikkapa salaatin kera.